Miks pitää meikata?

Mikset voi vaan olla semmonen ku oot?
Mikset oo oma ittes?
Ihan pelkkää huijaamista tommonen meikkaaminen.
Saisit sinäki nukkua tunnin pidempään jos et keikistelis peilin edessä aamuisin.

No miksi sä itse juot kahvia aamuisin? Peset hampaat ennen töihin lähtöä? Koska se on vakiintunut tapa, eikä miun mielestä mitenkään huono sellainen. Meikkaamiseen arkiaamuisin ei mene myöskään tuntia, vaan noin vartti jos mukaan ei huomioida tyhjään kahvikuppiin tuijottelua, ikkunasta ulos tähyilyä, jalkoihin tassuttelevan koiran rapsuttamista jne.

Miksi ei saisi meikata? Sitä vartenko ne kosmetiikkatuotteet on keksitty että ne näyttää kivalta kaupan hyllyllä mutta älä nyt hyvä nainen mene ostamaan niitä? Jos allergiat eivät estä meikkaamista, pitäisikö silti vain lähteä aamulla zombien näköisenä, kasvot sinipunakirjavina ja silmäpussit käsilaukun kanssa samaa kokoa olevina? Ripset ja kulmakarvat (kaikki 6 haituvaa yhteensä) valkoisina ja mielellään jättää se naamakin pesemättä? Koska hei, joku mies voi luulla että silmänrajaukset, aurinkopuuteri ja huulipuna on ollut naisella syntymästä asti ja se näyttää siltä myös saunan jälkeen? Epäilen, että edes kaikkein pimeimmästä junttilasta kotoisin oleva, tynnyrissä kasvanut yksilö ei luule, että glitteri on naisella vakiovaruste, joka kestää läpi tuulen ja tuiskun ja ilmenee luonnostaan iholla.

Hyvin usein kritiikkiä aivan perus arkimeikistä kuitenkin kuulee. Se on huijausta, turhuutta, pelleilyä, rahan ja ajan haaskausta. Jos keskivertokansalainen saisi valita itselleen uuden auton, hän valitsisi siihen mieluisan maalipinnan, sisustuksen ja hienommat vanteet klassisten juuresleikkureiden sijaan, eikö vain? Ottaisi automaattivaihteet ja paremman penkin jotta olisi mahdollisimman leppoisaa ajella, lisäksi tummennukset ikkunoihin ja sittenkin helmiäisvärin sen tavallisen sijasta.

Ja naisen (kun ne nyt pääsääntöisesti ovat naisia ketkä meikkiä käyttävät) sitten pitäisi olla ojasta nostetun oravan näköinen koska "pitää olla semmonen kun on"? Ns. karvalakkimalli joka ei vahingossakaan kiinnitä huomiota. Eikös se ole sitä omana itsenään olemista, että ehostaa kasvonsa omaa silmää miellyttäviksi? Joskus kevyemmin ja joskus vahvemmin mutta kuitenkin sen fiiliksen mukaan, mikä juuri silloin on vallalla.

Hämmästelen ihmisiä jotka jättävät meikkaamisen väliin "koska ei ehdi" (siihen ratkaisun ideoita esimerkiksi täältä) mutta en muista, että olisin mennyt sanomaan päin naamaa että herranjestas, tekisit sinäki lärvillesi jotain etkä näyttäis tuolta. Meikkaajaa saa aina parjata, kommentoida että kun kuljet tolleen huulet törröllään (anteeksi, geenit toivat tällaiset ja niillä mennään ihan naama rentonakin), ai kamala kun sulla on räikeetä huulipunaa, näytät ihan vinkuintiaanilta (tää oli miun suosikki!) jne. Painon kommentointi jätetään sitten eri postaukseen...

Kuvassa kuitenkin erään iltapäivän meikki-ilottelu irtoripsineen, jotka olivat aiheuttaa harmaita hiuksia jäykkyydellään mutta "kihartamalla" niitä kuin lahjanauhaa omien kynsien välissä, asettuihan ne sitten lopulta ihan kivasti. Luomivärit Urban Decayn Naked2 -paletilta, YDK on mahtava kostealla siveltimellä levitettynä (ostin juuri Naked3:n sekä Smokyn, woohoo!), irtoripset beautyKin (kiitti äiti!), huulilla Make Up Storen Expect.