Kevät(?)hangille

Joulu meni, niin myös vuosi vaihtui. Jos ehti lomailla pidempään, arki alkanee takkuisesti lomamoodin muuttuessa työtahdiksi ja jos ei lomaillut laisinkaan, arki jatkuu samana puurtamisena kuin ennen joulua. Simppelillä perusmeikillä saa aamun käyntiin vähintään välttävästi, sankollinen kofeiinia ei sekään ole hullumpi vaihtoehto, katso kuitenkin ettet epähuomiossa sekoita kahviasi esimerkiksi ripsiväriharjalla.

Talvisin silmät alkavat vuotamaan herkästi, Urban Decayn Ultimate Ozone Multipurpose Primer Pencil tuo tähän ensiapua, kun sillä piirtelee esimerkiksi silmien ulkonurkkiin ohuen kerroksen ennen varsinaista meikkiä. Kuiviin suupieliin sitä vastoin en tuotetta suosittele, silloin kaikki peiteaineet kerääntyvät kökkäreiksi sen päälle.

Paukkupakkasilla meikkipohja on ollut mahdollisimman peittävä, puuterimaisia tuotteitakin olen käyttänyt reilulla kädellä jottei iho paleltuisi heti kättelyssä. En suosittele pakkaspyöräilyä kenellekään, kellä ei ole takataskussa kommandopipoa, talviurheilijoiden hengitysmaskia tai vaikka syöksylaskijan kypärää. Punertavaan taittava arkimeikki sopii pakkasille mukavasti, muutamalla värillä saa nopeasti siistiä jälkeä eikä naaman punoitus ulkoillessa vie värejä riitasointuihin.

Pohjustukseen ostin kokeiluun We Care Iconin version meikkimunasta. Kosteana toimii Blascon kanssa erinomaisesti, hämmentävää kuitenki on se, että sienestä irtoaa runsain määrin pinkkiä väriä kun sen pesee puhtaaksi. Kuka kumma on keksinyt että meikkisienet pitää ylipäätään värjätä?

Tuotteet:

Make Up Store Cover All Mix
Joe Blasco Ultrabase, olive beige 1
Joe Blasco Orange Highlight
Urban Decayn Ultimate Ozone Multipurpose Primer Pencil
Rimmel Stay Matte
Make Up Store Tri Brow
Lumene Blueberry eyebrow shaping wax
Urban Decay Naked Flushed
Guerlain Meteorites Pearls
Urban Decay Naked 3, dust, liar, darkside
Make Up Store Microshadow, vanilla
Make Up Store Cake Eyeliner, grey
Clinique Quickliner For Eyes Intense, 05 intense charcoal
Sensai 38°c volumising mascara
IsaDora Twist Up Matt Lips, 50 naked

Ei tekis sullekaan pahaa

Päivittelin joku aika sitten lihoneeni - kyllä, viisi kiloa ja kyllä, miun kokoisessa se on riittävästi kun ei edes keksi miten sen on saanut aikaan - ja vastapuoli tokaisi, että no eihä se siussa haittaa, kun oot laiha. Muut kootut kommentit olivat:
"Kyllähän sinnuun mahtuu."
"Hyvä että siulleki tulee vähän painoa."
"No mutta sie oot tuommonen, mieti jos mie saisin sen verran."
"Siun pitääki lihoa."

Kun kylmällä säällä taivasteltiin vaatekerrosten määrää ja liikkumisen kankeutta, sekä varustuksen edustavuutta valokuvissa:
"Miusta pitää saada kuvissa kiloja pois mutta siullahan se ei haittaa."
"Hyvähän se siun on sanoa kun oot tuon kokonen ettei näytä miltään."

Peruskauraa, samaa on saanut kuulla ikikaudet, koska on geenilotossa saanut mallikseen pakkasen raiskaaman pulkannarun, joka vasta kolmannella vuosikymmenellään osoittaa merkkejä turhan painon keräämisestä. Mutta entäs, jos nuissa tilanteissa olisikin ollut roolit toisinpäin? Jos olisinkin sanonut (ihan tavallisen kokoisille) kanssaeläjille, että mitä väliä, onhan siussa jo valmiiksi ylimääräisiä kiloja, ei kai muutama enää haittaa? No eipä kukaan huomaa eroa tuossa mahassa? Eikö siun kannattais vähä vaikka laihduttaa? Tai että oot paksu jo muutenki, ei ne toppavaatekerrokset haittaa. Olisin ollut armoton, ilkeä, varmaan jonkin sortin kilorasisti ja itseään täynnä oleva paskiainen.

Onko niin, että hoikempaa saa haukkua mielin määrin mutta pyöreämpää pitää kohdella silkkihansikkain ettei tule paha mieli? Onko kevytrakenteinen nainen "saavuttanut" kokonsa pahuudella ja vääryydellä, varastanut sen joltain toiselta ja tämän vuoksi ansaitsee jatkuvasti piikikkäitä kommentteja muilta? Useammassa julkaisussa on ollut kuvia "oikeista naisista", useimmissa tapauksissa mallimaailman pluskokoisista naisista kauniissa kuvissa, kauniisti laitettuina. Näiden kuvien kommentointi on pikakelauksella ollut tasoa
"Tässä on oikea nainen!" (mitä muun kokoiset, isommat ja pienemmät ovat? feikkejä? epä-naisia?)
"Vain koirat tykkäävät luista!" (meidän koira myös pehmoleluista, palloista, ruoasta ja oravien jahtaamisesta)
"Kyllä naisessa pitää olla mistä ottaa kiinni, kamalia semmoset anorektikot!" (eli kurvikkaasta seuraava on sitten heti sairaalakunnossa?)
"Ikinä en ottaisi laihaa naista, tämä on se oikea!" (kukaan ei pakotakaan, en minäkään ottaisi itseäni lyhyempää miestä)
 

Riippumatta lähtöpainosta, painon vaihtelu ei välttämättä ole toivottavaa ihan jo siitä syystä että pihiyden, rahan puutteen, kestävän kulutuksen tai muun vuoksi olisi soveliasta pysytellä samassa vaatekoossa, jotta jo kaapissa olevat pysyvät käytettävissä pidemmän aikaa. Siltikään hoikka ei saa taivastella ylimääräisiään, koska onhan se nyt aivan väärin että TUOMMOINEN ilkeää sanoa lihovansa (huom, ei silti sano olevansa lihava).

Pyöreää lasta ja nuorta varmasti kiusataan ja nimitellään helposti. Samasta kärsii se kuikelo, joka vetää pelkästään välipalaksi jogurttia, vanukasta, pari leipäpalaa, kuusi pullaa (vai olikohan niitä kahdeksan) ja ison palan jäätelöä, koska luulee saavuttavansa sillä normaalipainon ja naisellisen vartalon. Ei saavuttanut mutta kehittyi oivaksi korvapuustien leipojaksi...

"Hyvähän se siulla on kun oot tommonen laiha" ei välttämättä ole kehu vaan joissain yhteyksissä ihan sitä itseään. Se laiha kuuntelee näyttävänsä anorektikolta (vaikka olisi ihan riittävän painava), olevansa 15-vuotiaana se, jolle ei kuulemma koskaan tule murrosikä, ei sen muiden mielestä tarvitse ostaa uimapukuakaan, voi uida pikkuhousuissaan koska näyttää ihan pojalta.

Ulkonäkö ei määrittele hyvää tyyppiä. Voi olla iso tai pieni, kurvikas tai kantikas, ihan vaikka vihreä violetein pilkuin jos muutoin on mahtavaa seuraa. Silti et voi mennä sanomaan vastaavia kommentteja sille itseäsi tukevammalle kaverille - edes vitsillä.

Onneksi lähipiirini (jotka eivät muuten kuulu nuiden kommenttien sanojiin) huumori on erinomaisen kieroutunutta ja ulkonäöllinen otanta ilahduttavan kirjavaa, jospa sen toisen ajattelutavasta voisi joskus oppia jotain? Joka tapauksessa, mie meen nyt syömään pizzaa ja kyllä, liitelen ihan itse alla olevassa kuvassa vuonna 2011. Liekö tämä pirullinen painottomuuteni edesauttanut leijumista?

Positiivinen yllätys

Kuulostaa niin ensimmäisen maailman ongelmalta mutta en ole elämäni aikana pessyt hiuksiani markettituotteilla kuin enintään kolme kertaa, hyvin traumatisoivia kokemuksia kaikki. Markettilakkaa sen sijaan kulutin yläasteella purkkitolkulla, hiuksista kun piti saada lyhyet mallia kananperse ja sen oli sitten oltava pystyssä viimeiseen karvaan asti. Jos olisin lyönyt pääni seinään, piikit olisivat varmaan katkenneet... Tästä lakalla lotrauksesta ei äitikulta ilahtunut, vaan ilmoitti että saan ostaa omat purkkini jos käytän sitä puoli pulloa päivässä.

Kampaamolinja on pätenyt muilta osin ja myöhempinä vuosina tiiviisti, monessa blogissa kuitenkin olen törmännyt Batisten kuivashampooseen ja siihen kohdistuneisiin kehuihin. Olen kuivashampoon käyttäjänä melko kranttu, erityisesti tuoksu on tärkeä. Nappasin testiksi mukaani Sokokselta kaksi eri purkkia miettien, tuhlaanko euroni aivan turhaan.

Testi yllätti varsin positiivisesti, verrattuna moniin muihin, näiden jäljiltä hius jää melko ilmavaksi ja käsiteltäväksi, ainut vaihtoehto ei siis ole tiukka ponnari ja paljon lakkaa päälle. Hius myös näyttää ainakin näin vaaleana jopa puhtaalta, ei vain pölytetyltä. Kirsikkakuvioinen Cherry on tuoksultaan liian markettimainen (tuo mieleen sen yläasteaikaisen hiuslakan mutten muista minkä) mutta Bloom sitä vastoin on oikein mieluisa. Omassa hiuksessani en huomaa koostumuksessa suurta eroa näiden kahden välillä, molemmat toimivat hyvin. Päänahkaan kerrostumaa näistä kyllä jää, joten olen päätynyt käyttämään jompaa kumpaa vain sellaisena päivänä, kun tiedän peseväni hiukset illalla ennen nukkumaan menoa. Bloom on ilmeisesti kausituoksu mutta sitä pitänee hamstrata kun sattuu vielä kohdalle, uutta tuoksua odotellessa.

 Likainen hius, kuva ennen kuivashampoota.

Ja hetken päästä Batisten Cherryn jälkeen samassa paikassa ja valossa. Money well spent.